Lähisuhdeväkivalta ja paikallinen turvallisuus
Kolmasosa suomalaisista naisista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Väkivalta on vahvasti sukupuolittunutta ja se kielii edelleen miesten ja naisten välisestä epätasa-arvosta. Väkivalta vie pohjaa demokratialta, sillä se vaientaa ihmisen oman äänen ja tahdon.
On myös niin, että lähisuhdeväkivalta normalisoituu arjessa. Ja tämän takia uhri alkaa usein epäillä ja vähätellä omia tunteitaan. "Ehkä mä oon vaan vähän herkkä. Ja mun pitäisi nyt ottaa tämä perhetilanne haltuun ja saada väkivalta loppumaan." Tämä uhrin omien tunteiden vähättely johtaa myös helposti siihen, että väkivallantekijä saa lisää "työvälineitä" hallita ja kaventaa uhrin omaa psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä tilaa. Kun aikaa ja vuosia kuluu, saattaa väkivalta normalisoitua osaksi perhekulttuuria ja vähättelyyn saattaa yhtyä myös muut perheenjäsenet.
"Se nyt vaan on ihan normia että isä raivoo keskellä yötä niin että pihamaa raikaa."
Mistä lähisuhdeväkivallan sitten tunnistaa?
Väkivalta voi olla psyykkistä pakottamista ja rajojen jatkuvaa uudelleen neuvottelua esimerkiksi seksiin liittyen. Nyrkillä seinään lyömistä, tavaroiden heittelyä, tönimistä tai muuta fyysistä väkivaltaa. Se voi näyttäytyä myös "pelolla johtamisena" tai uhrin mitätöintinä, mustamaalamisena tai eristämisenä. Erityisesti eron jälkeen juuri tämä väkivallan muoto tyypillisesti jatkuu vaikka uhri olisikin jo fyysisesti päässyt turvaan 👎🏻 Eron jälkeen väkivaltainen ihminen voi pyrkiä jatkamaan uhrin kiusaamista ja vainoamista lasten kautta - pahimmillaan vieraannuttamalla lapset toisesta vanhemmasta.
Miksi uhri ei lähde väkivaltaisesta suhteesta?
Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei ole helppoa, koska väkivalta normalisoituu arjessa. Tämän lisäksi väkivalta synnyttää häpeää ja pelkoa, jotka tunteina ovat väkeviä estäen uhria ottamasta ratkaisevaa askelta. Käytännön ongelmana lähtemisessä voi olla taloudellinen tilanne, jossa mukana on myös usein taloudellista väkivaltaa ja todellinen suojapaikan puute.
Tiesitkö, että yksi suurimmista ongelmista lähisuhdeväkivallasta eroon pääsemiseksi liittyy siihen ettei erotilanteessa ole paikkaa mihin mennä turvaan?
Naisilla, joilla on pieniä lapsia, on tilanne erityisen vaikea. Väkivaltainen ihminen ei useimmiten ole se joka erotilanteessa kotoa lähtee vaan päinvastoin - uhri lähtee ja väkivallantekijä jää. Väkivaltainen ihminen kyllä tuntee ja tietää, että uhrille kotoa lähteminen on erityisen vaikeaa silloin kun perheessä on lapsia ja tätä hän usein käyttää myös hyväkseen estääkseen uhria lopullisesti lähtemästä. Tämän takia tarvitsemme lisää paikallisia turvataloja joiden saavutettavuus on hyvä ja jotka kykenevät reagoimaan välittömästi majoittamalla kotoa paennutta lähisuhdeväkivallan uhria.
Erotilanteet ovat väkivaltaisessa suhteessa kaikkein riskialttiimpia tilanteita. Lähtevä osapuoli (väkivallan uhri) voi tällöin joutua hengenvaaraan. Jotta pystymme katkaisemaan lähisuhdeväkivaltaa perheissä, meidän tulee kyetä kehittämään lisää matalankynnyksen tukipalveluja kuntiin. Tarvitsemme turvaverkkoja, jotka tukevat lähisuhdeväkivallan uhreja. Digitaaliset palvelut ovat tässä avainasemassa, sillä ne mahdollistavat avun nopean saavutettavuuden ajasta ja paikasta riippumattomasti. Järjestöjen merkitys lähisuhdeväkivaltatyössä on tärkeä ja hyvinvointialueiden on kiinnitettävä järjestöyhteistyöhön vahvasti huomiota.
#turvaverkko #väkivaltaavastaan #väkivalta #lähisuhdeväkivalta #lähisuhdeväkivaltatyö #lähisuhdeturvallisuus